*Kansainvälisesti pakuri tunnetaan laajalti nimellä chaga, joka on latinalaistettu muoto venäjän sanasta чага.

Monipuolinen liittolainen

Pakurin vaikutukselle herkimpiä bakteereja ovat Staphylococcus aureus ja Bacillus cereus ja vastustuskykyisimpiä Listeria monocytogenes, Escherichia coli ja Enterobacter cloacae. Sienistä trikodermaviridi on herkin ja vastustuskykyisimmät puolestaan Aspergillus niger ja Aspergillus fumigatus. (Glamoclija et al 2015).

Pakurin tulehdusta estävä vaikutus perustuu ensisijaisesti ergosteroliin, ergosteroliperoksidiin ja tramethenolihappoon (Ma et al 2013). Lisäksi on tunnistettu pakurin sisältämän inotodiolin ja terpenoidien vaikutus verensokerin hallintaan (Ying et al 2014).

Syöpähoito kansanlääketieteessä

Venäläisessä luonnonlääkinnässä pakuria on käytetty rinta-, suu-, iho- ruuansulatuskanavan ja lisäkilpirauhasen syöpien sekä Hodgkinin taudin ei-kirurgiseen hoitoon (Pilz D. 2004). Terveyden paranemista ei tuolloin osattu yhdistää konkreettisiin pakurin sisältämiin yhdisteisiin. Nykyään ne voidaan erottaa ja etsiä niiden yhteyttä parantaviin vaikutuksiin.

Erotetuista aineista tärkeimpiä ovat triterpeenit, laktonit, lanosterolit, inotodiolit, trametenolihappo, oksaalihappo, protokatekuhappo, p-hydrobentsoehappo, kanelihappo, betuliini, betuliinihappo, fytosterolit ja beeta-D-glukaanit. (Glamoclija et al 2015; Shin et al 2000)

Pakuri stimuloi makrofageja ja edistää kasvainsolujen kuolemaa (Staniszewska et al 2017). Suurin rooli prosessissa on pakurissa esiintyvillä endopolysakkarideilla (Mizuno et al 1996). Eläinkokeissa pakuri on johtanut auttaja-T-lymfosyyttien prosentuaaliseen kasvuun (Leontev et al 1990) ja tehostanut uusien tappaja-T-solujen muodostumista (Shashkina et al 2006). Laboratoriokokeet ergosteroliperoksidilla ovat vahvistaneet paksusuolen syöpäsolujen kasvun hidastumisen (Kang et al 2015).

Kyky hillitä syöpää ja mutaatiota aiheuttavia tekijöitä liittyy pakurin sisältämään melaniiniin. Melaniini osallistuu elimistön DNA-virheiden korjaamiseen sekä elektroniakseptorina solun hengitysketjuun ja toimii elimistöä suojaavana aineena säteilyä vastaan ​​(Britton 1986).

Tärkeinä syöpää hillitsevinä mekanismeina pidetään myös syöpäsoluja tuhoavia polysakkarideja sekä immuunijärjestelmää epäsuorasti stimuloivia endopolysakkarideja (Mizuno et al 1996).

Viitteitä siankärsämön käytöstä luonnonlääkinnässä löytyy jo esihistoriasta. Erityisesti sitä on käytetty tulehdusten ja vammojen hoitoon sekä kivun lievitykseen. Myöhemmin kansanlääketiede on lisännyt sille muitakin käyttötarkoituksia, muun muassa gynekologisissa ja ruoansulatuskanavan vaivoissa sekä virus- ja bakteeritulehduksissa. Pitkään luetteloon sisältyy monia elinjärjestelmiä ja niihin liittyviä sairauksia (Fabricant et al 2001).

Siankärsämööljyllä on antimikrobinen vaikutus moniin bakteereihin kuten Streptococcus pneumoniae, Clostridium perfringens, Candida albicans, Mycobacterium smegmatis, Acinetobacter woffii ja Candida krusei (Tunón et al 1995, Candan et al 2003).

Tulehdusta hoitavien ominaisuuksien perustana pidetään siankärsämön flavonoidien vaikutusta prostaglandiineihin. Toinen mahdollinen anti-inflammatorinen tekijä on atsuliini. Ihmiskokeissa on todistettu, että siankärsämössä olevan matriisiinin nauttiminen suun kautta lisää veren kykyä ehkäistä tulehduksia (Ramadan et al. 2006).

Eläintutkimukset osoittavat, että siankärsämön lisääminen ruokavalioon parantaa immuunivastetta (Yakhkeshi et al 2012). Guayanolidiyhdiste asilliniini A on tunnistettu mahdolliseksi osatekijäksi (Yong et al 2011).