Pakurikäärä on elävä esimerkki siitä, että ihminen, jolla on tietoa, voi tehdä päivittäin erittäin paljon itsensä ja perheensä hyväksi. Hieman luovuutta ja tahtoa, ja siten tämä luonnosta saatava erittäin voimakas immuniteettia kohottava sieni saadaan myös päivittäiseen pöytäämme. Juuri niin, me uskomme, että on mahdollista elää terveenä, jos eletään tietoisina, jatkuvasti, raviten kehomme soluja tarvittavilla aineilla.

Maapallolla on ilmeisesti yli 1,5 miljoonaa eri sienilajia, mutta niistä tunnetaan vain 14.000-22.000 lajia. Noin 700 lajia käytetään ravintona ja 400 lajilla tiedetään olevan hoitavia ominaisuuksia. Lääkinnälliset sienet ovat kiinnostaneet tiedemiehiä jo vuosikymmenet ja vaikuttaa siltä, että viimeisimmät parikymmentä vuotta tätä aihetta on tutkittu erityisen perusteellisesti.

Lääkinnällisistä sienistä on löydetty useita farmakologisesti aktiivisia ainesosia, joilla on tulevaisuudessa ilmeisesti yhä enemmän merkitystä sairauksien hoidossa. Ne ovat monimutkaisia yhdisteitä, jotka tappavat bakteereita ja viruksia ja niillä on immuniteettiin ja tulehduksiin vaikuttavia ominaisuuksia. Lääkinnälliset sienet vaikuttavat lisäksi verensokeriin, suojaavat maksaa ja vaikuttavat keskushermostoon.

Sieniä on käytetty vuosituhansia kansanlääketieteessä varsinkin Aasiassa, vasta viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana on alkanut niiden käyttö lännessä. Teemasta on kirjoitettu paljon kirjoja ja julkaistu lukemattomia tutkimuksia ja artikkeleita. Erilaisia tieteellisiä artikkeleita löytää lähes kaikista tunnetuimmista sienistä esimerkiksi US National Library of Medicine National Institutes of Healthistä. On arvioitu, että kun vuonna 1991 lääkinnällisten sienten ja niistä valmistettujen lääkkeiden/ravintolisien myynti oli 1,2 miljardia dollaria, vuonna 1999 se oli jo 6 miljardia dollaria.

Maailmassa on noin 140.000 sienilajia, joilla on lääkinnällistä vaikutusta, ja näistä tunnetaan vain 10%. Tietoinen ihminen voi saada niiden käytöstä suuria tervehdyttäviä hyötyjä, mutta hänen täytyy tuntea sienet erittäin hyvin, ettei ala ns. oikean sienen sijasta käyttää esimerkiksi hallusinaatioita aiheuttavia sieniä jne.

Koska sienistä on löydetty runsaasti farmakologisesti aktiivisia osasia, tulevat juuri lääkinnälliset sienet olemaan tulevaisuudessa keskeisessä asemassa sairauksien hoidossa ja uusien lääkemolekyylien kehittämisessä. Mutta tässä yhteydessä tulee heti huomauttaa, että kun aletaan synteettisesti kehittämään jotain molekyyliä (jolla luonnostaan oli hyvä vaikutus), ei vaikutus välttämättä enää samanlaiseksi jää.

Sienillä on koko maapallolla erittäin tärkeä rooli ja esiintyy niitä koskevia myyttejä, mystiikkaa ja mitä kaikkea vielä. Samaan aikaan niiden merkitys on monissa kulttuureissa hyvin tärkeä. Historiasta tiedetään sieniä ravinnoksi käytettyinä lääkkeinä, värien raaka-aineena jne. Sienet sisältävät yllättäen paljon kuituja, B1-, B2-, B3-, D2-vitamiinejä, proteiineja ja toisaalta vähän kaloreita.

Tärkeää on, että lääkinnälliset sienet olisivat myynnissä sellaisessa muodossa, että ihminen voisi käyttää niitä hyvin helposti. Yksi mahdollisuus on juoda niitä liukenevana (instant) teenä, joka on makeutettu stevialla ja lakritsajuurella ja joka maistuu lapsillekin.

 Pakurikääpä – tehokas syövänvastainen lääkinnällinen sieni

Viron tunnetuin lääkinnällinen sieni on pakurikääpä (Inonotus obliquus), jonka kansa tuntee puhekielessä nimellä kasekäsn eli koivukääpä. Koivukääpä on oikealta nimeltään pökkelökääpä (Piptoporus betulinus) ja se on toinen, kääpien joukkoon kuuluva puusieni, jonka itiöemä on beigen värinen ja jota esiintyy lähinnä koivuissa.

Pakurikäävän historialliset juuret ovat Siperiassa ja Venäjällä, missä sillä on hoidettu useita (myös hyvin vaikeita) sairauksia vähintään 1600-luvulta alkaen. Koivukäävän historia ulottuu kuitenkin paljon varhaisempaan aikaan – on jopa 5600 vuotta vanhoja löytöjä. Kerrotaan kuinka 1100-luvulla tsaari Vladimir Monomah hoiti itseänsä koivukäävällä terveeksi huulisyövästä. Koivukääpää on käytetty vuosituhansia myös Aasiassa.

Venäjällä ja venäläisten esikuvasta myös Yhdysvalloissa tätä möhkälettä kutsutaan nimellä chaga. Pakurikääpä muodostaa elävissä puissa mustan, muodoltaan epämääräisen halkeilevan sienen. Pakurikääpä sisältää vaaleamman sisäosan ja mustan epätasaisen ulko-osan. Molempia käytetään: hienonnetaan 5–6 cm paksuisiksi paloiksi ja kuivatetaan. Sisä- ja ulko-osassa on erilaisia vaikuttavia aineita. Sisäosassa on enemmän polysakkarideja ja ulko-osassa väriainetta, triterpeenejä ja antioksidantteja. Parhaan vaikutuksen saa, kun käytetään molempia osia yhdessä.

Pakurikääpä tulee osata kuivattaa hyvin. Kuivattaa voisi auringossa, mutta voi myös sisällä saunassa, uunissa jne. Pakurikäävän jauhaminen on myös ongelma, sillä siihen tarvitaan kunnollinen jauhin. Pakurikääpää voi keittää myös palasina, mutta silloin raaka-ainetta jää yli ja menee hukkaan.

Pakurikäävän tuoksu ja maku ovat neutraaleja, voisi sanoa, että tuoksua ei juuri ole. Se on tehokas adaptogeeni ja toonikumi, jota on käytetty tuhansia vuosia suurinakin määrinä ja pitkiä aikoja ilman sivuvaikutuksia. Viimeisten 40 vuoden aikana on tehty yli 1600 tieteellistä tutkimusta (mm. tri Kirsi Kahlosen Helsingin yliopistossa vuonna 1984 tekemä tutkimus, joka viittasi koivukäävän virusten-, sienten ja syövänvastaisiin ominaisuuksiin).

 Miten toimii

Pakurikääpä sisältää poikkeuksellisen suuria määriä superoksidismutaasia (SOD), joka on elimistölle yksi tehokkaimmista antioksidanteista, B-ryhmän vitamiineja ja proteiineja. Se nostaa tappajasolujen aktiivisuutta 300%, vahvistaa immuunijärjestelmää, taistelee sairaudenaiheuttajia vastaan ja on äärimmäisen vahva antioksidantti. On todistettu, että chagalla on bakteerien ja virusten toimintaa vähentävä ja tulehdustenvastainen vaikutus. Pakurikääpä sisältää runsaasti beetaglukaaneja – polysakkarideja, jotka stimuloivat immuunijärjestelmän toimintaa ja auttavat kehoa ns. adaptoitumaan.

Siten pakurikääpä on tehokas immuunijärjestelmän parantaja ja vastustuskyvyn kohottaja, joka sisältää myös suuria määriä erilaisia mineraaleja, adaptogeenisiä aineita, beetaglukaaneja, betuliinihappoa.

Musta kuori sisältää paljon erilaisia antioksidanttien yhdisteitä. Tutkimusten mukaan pakurikääpä on antioksidanttien osalta kaikkia muita lääkinnällisiä sieniä rikkaampi.

Japanissa pakurikääpä on saavuttanut suuren suosion kosmetiikkatuotteena (ihon pigmenttivirheiden parantamisessa). Jotkut lähteet väittävät, että se tukee myös hermojärjestelmän uusiutumista. David Winston, joka on yksi meidän aikamme kuuluisimmista lääkekasviguruista, pitää pakurikääpää eräänä tehokkaimmista syövänvastaisia ominaisuuksia sisältävistä lääkinnällisistä sienistä.

Tunnettu ja tutkittu myös Venäjällä ja Suomessa

Venäjällä pakurikääpä tiedetään ja sitä käytetään laajalti. Siellä on jopa virallisesti suositeltu pakurikääpää maha- ja pohjukaissuolihaavan ja vaivojen hoitoon, samoin polyyppien hoitoon. Koska Venäjällä on tutkittu pakurikääpää perusteellisesti, sitä on suositeltu myös muiden sairauksien hoitoon (psoriasis, ihosairaudet, nivelsairaudet) ja elimistön vahvistamiseen.

Naapurimaassa Suomessa käytiin pakurikääpään liittyen kiinnostava “taistelu“: sikäläinen eläinlääkintä- ja elintarvikevirasto Evira kielsi vuonna 2010 pakurikäävän myynnin, koska viraston mukaan kääpä luokiteltiin uuselintarvikkeeksi. Uuselintarvike tarkoittaa sellaista elintarviketta, jota ei ole laajasti käytetty ennen vuotta 1997 Suomessa tai muissa EU:n maissa ja sen myynti on tällaisessa tapauksessa kielletty.

Kuitenkin kiitos kansalaisyhteiskunnan sekä sen, että väite ei perustunut tosiasioihin ja pakurikääpää on aiemmin myyty ja käytetty sekä Suomessa että muualla Euroopassa, sai pakurikääpä virallisesti tulla takaisin kauppojen luontaistuotehyllyihin.

Milloin poimia

Pakurikäävän käyttö on täysin turvallista, sitä voi lisätä eri teelajien, kahvin ja muiden juomien joukkoon. Teen maku on pehmeä ja neutraali. Pakurikäävästä tehtyjen uutteiden maku on kitkerämpi. Mitä vanhempi puun rungossa kasvanut kääpä on (jopa parikymmentä vuotta), sitä parempi eli sen lääkinnälliset ominaisuudet ovat lisääntyneet. Nuoren ja pienen käävän voisi jättää puuhun kasvamaan.

Pakurikääpiä poimitaan elävistä puista minä vuodenaikana tahansa, mutta parempi on poimia keväällä ja syksyllä. Sen hyvät lääkinnälliset vaikutukset tulevat esiin, kun kääpä on hienonnettu ja sitä on keitetty pidemmän aikaa matalassa kuumuudessa tai siitä on tehty uutetta.

Lapsillekin on turvallista tehdä mieto tee ja lisätä hunajan sekaan. Myös karjaeläinten rehuun lisätään pakurikääpää, eläinten painon ja immuniteetin kohottamiseksi. Kuten kaikkia muitakin yrttejä ja muuta ravintoa, pakurikääpääkin kannattaa poimia syvältä metsästä, pölyisistä teistä ja teollisuudesta loitompaa.

 Miten käyttää

Kiinalainen lääketiede jäsentelee lääkekasvit eri luokkiin. Pakurikääpä sijoitetaan vahvistaviin lääkekasveihin. Näitä kasveja voi (usein myös suositellaan) käyttää suurina annoksina ja pitkän aikaa, koska ne tasapainoittavat elimistön toimintää ilman sivuvaikutuksia. HUOM! Älä käytä pakurikääpää yhdessä antibioottien tai suonensisäisen glukoosin kanssa, koska ne vaikuttavat antagonistisesti eli vastakkaisesti. Jotkut henkilöt voivat olla lääkinnällisten sienten suhteen myös allergisia.

Keitä pakurikääpää 15 minuutista 2 tuntiin tai hauduta jopa monta tuntia. Käytä esimerkiksi 2 tl pakurikääpäjauhetta puolta vesilitraa kohti. Voi käyttää myös yhdessä muun teen kanssa tai jopa lisätä kahvin joukkoon (esimerkiksi panna kahvisuodattimeen 1–2 tl pakurikäävän purua yhdessä kahvin kanssa). Maku ei muutu lainkaan, mutta saat erittäin hyvän terveysjuoman.

Pakurikäävän kuumentaminen on tärkeää, sillä niin saa immuniteettia vahvistavat aineet parhaiten käsiin. Jauhetta tai teetä voi käyttää myös smuuteissa tai eliksiireissä. Koivukääpäteehen sopii erittäin hyvin myös lakritsajuuri tai hunaja.

Lähde:
Loodustohter
Lisälähteet: Native Library of Medicine, David Winstonin kotisivu
Valokuvat: mushroom-collecting.com, http://2.bp.blogspot.com, Wikimedia Commons / frankenstoen; daktersene.lv